Puun potkimista

Tekisi mieli potkia puuta... Ärsyttää, vituttaa ja harmittaa. Olin tänään aamulla hyvin kiukkuisella tuulella, en tiedä mistä sekin tuli. Kai sitten hyppäsin sängystä väärällä jalalla. Vielä enemmän ärsyttävien sattumien kautta myöhästyin junasta ja sen takia psykan kokeesta. Kokeessa olin sitten niin ärsyyntynyt, etten saanut mitään ajatuksia päästäni, mutta silti kirjoitin kaikkiin kysymyksiin jotain.

Nyt sitten ärsyttää, että menin vastaamaan ja palauttamaan kokeen, kun olisin voinut mennä uusintaan paremmalla tuulella ja saanut paremman numeron. Minulle ei kelpaa psykasta mikään muu, kuin täydet pisteet ja nyt en tule niitä saamaan.

Vielä enemmän ärsyttää tieto, että eilen, kun olisin voinut lukea koko illan, olin Jaakon kanssa katsomassa Riisuttua miestä. Onneksi leffa oli edes melko hyvä, mutta ei se korvaa sitä, että nyt en saa psykasta vitosta.

Ärsyttää sekin, että minusta on tullut ärsyttävä perfektionisti koulunumeroiden kanssa. Mikään muu, kuin paras ei kelpaa. Haluan ja vaadin hyviä numeroita ja sen takia rääkkään itseni stressiin. Luokanvalvojani hurjasteli ensi jaksoani, joka on täynnä kursseja. Kuulema vähemmälläkin selviäisi. Vähän ei riitä minulle, haluan valmistua nopeasti ja saada lukion hoidettua kunnialla. Parempi ottaa nyt enemmän kursseja ja sitten käydä tammikuussa alkavaa lukiota hyvin. Koskakohan kunnianhimoni kolahtaa liiaksi... No, sitä odotellessa ahkeroin koulussa täyttä häkää.. Harjoittelu alkaa marraskuussa, silloin on aikaa rauhoittua.

Ensi keväänä kuudeksi viikoksi Irlantiin. En jaksa odottaa, sinnekin niin kova ikävä.