Wanha blogi
Muistin yhtäkkiä tunnukseni sivustolle, jossa vanha päiväkirjani on. Sen lukeminen ei tuntunut hyvälle. Blogin pitäminen on siitä hyvä juttu, että sitä voi myöhemmin avata sen uudestaan ja lukea sitä. Lukeminen saattaa satuttaa, varsinkin, jos tajuaa, kuinka tyhmästi on ennen käyttäytynyt. Tunnen olleeni ylimielinen tunteeton idiootti, kuka ei ole välittänyt kenestäkään. Hävettää... Kunpa voisin pyytää kaikilta niiltä ihmisiltä anteeksi, joita olen silloin satuttanut.
Onneksi ihminen kasvaa ja kasvun myötä saa aivoja päähänsä. Muuten tästä elämisestä ei tulis yhtään mitään. On vaan jokaisen oma asia, miten uuden tiedon ja kasvun käsittelee ja käyttää... Sen voi käyttää helpommin väärin kuin oikein ja oikea polku on vaikeaa löytää. Jotkut etsivät sitä vaikka kuinka kauan (niin kuin allekirjoittanut) ja jotkut onnekkaat löytävät polun helposti. Mutta vastoinkäymisistä oppii enemmän kuin helposta elämästä. Jos en olisi kokenut kaikkea, mitä olen saanut kokea, olisin aivan eri ihminen.
Freud on tehnyt tästä asiasta mielenkiintoisen kaavion: on talo, jossa on vintti, asuinkerros, kellari ja kivijalka. Kivijalassa on tiedostamaton alue, sinne muisti säilöö kaikki torjutut asiat (esim. traumaattiset asiat), joita ihminen ei muista.
Kellarissa sijaitsee kaikki muistot, halut, toiveet, tarpeet ja kokemukset.
Asuinkerros on ihmisen ego, sisältäen ajattelun, havaitsemisen ja muistin.
Ullakolla taas sijaitsee superego, eli omatunto ja vanhempien toiveet/odotukset.
Kivijalan asioita ihminen ei muista, mutta ne saattavat myöhemmässä elämässä tulla mieleen/vaikuttaa ihmisen egoon. Joskus taas ihminen hiipii kellariin muistelemaan muistoja, mutta jos muistoja ei osaa käsitellä ja lajitella oikein, kellari täyttyy, ja vaikuttaa egoon (käytös, masennus, epätoivoisuus, jne.). Ullakolla olevat asiat ovat niitä, joita kannamme omatuntomme kanssa, mutta ne tulevat hyvin harvoin alas asuinkerrokseen.
Itse ehkä vietän liikaa aikaa kellarissa. Pitäisi osata nauttia asuinkerroksestakin, mutta kellaria on hyvin vaikea lajitella ja järjestää. Se tuppaa menemään sekaisin kokoajan.
Onneksi ihminen kasvaa ja kasvun myötä saa aivoja päähänsä. Muuten tästä elämisestä ei tulis yhtään mitään. On vaan jokaisen oma asia, miten uuden tiedon ja kasvun käsittelee ja käyttää... Sen voi käyttää helpommin väärin kuin oikein ja oikea polku on vaikeaa löytää. Jotkut etsivät sitä vaikka kuinka kauan (niin kuin allekirjoittanut) ja jotkut onnekkaat löytävät polun helposti. Mutta vastoinkäymisistä oppii enemmän kuin helposta elämästä. Jos en olisi kokenut kaikkea, mitä olen saanut kokea, olisin aivan eri ihminen.
Freud on tehnyt tästä asiasta mielenkiintoisen kaavion: on talo, jossa on vintti, asuinkerros, kellari ja kivijalka. Kivijalassa on tiedostamaton alue, sinne muisti säilöö kaikki torjutut asiat (esim. traumaattiset asiat), joita ihminen ei muista.
Kellarissa sijaitsee kaikki muistot, halut, toiveet, tarpeet ja kokemukset.
Asuinkerros on ihmisen ego, sisältäen ajattelun, havaitsemisen ja muistin.
Ullakolla taas sijaitsee superego, eli omatunto ja vanhempien toiveet/odotukset.
Kivijalan asioita ihminen ei muista, mutta ne saattavat myöhemmässä elämässä tulla mieleen/vaikuttaa ihmisen egoon. Joskus taas ihminen hiipii kellariin muistelemaan muistoja, mutta jos muistoja ei osaa käsitellä ja lajitella oikein, kellari täyttyy, ja vaikuttaa egoon (käytös, masennus, epätoivoisuus, jne.). Ullakolla olevat asiat ovat niitä, joita kannamme omatuntomme kanssa, mutta ne tulevat hyvin harvoin alas asuinkerrokseen.
Itse ehkä vietän liikaa aikaa kellarissa. Pitäisi osata nauttia asuinkerroksestakin, mutta kellaria on hyvin vaikea lajitella ja järjestää. Se tuppaa menemään sekaisin kokoajan.
0 Comments:
Lähetä kommentti
<< Home