keskiviikkona, syyskuuta 06, 2006

Uutta elämää

Aika kuluu nopeaan... Tuntuu, ettei ole mitään pakopaikkaa. Ilmassa oli aina niin hyvä olla, jotenkin pääsi pois maanpäällisistä murheista. Nyt kaikki iskee kokoajan päin kasvoja ja muistoja tulvii kokoajan mieleen. Ahdistaa. Lisäksi jalat vipattavat reissuun. Katson nousevia koneita ja toivoisin olevani kyydissä uuteen seikkailuun. Lentokentälle en edes halua mennä, tulisi vaan liian ikävä töihin ja ahdistaa, kun ei voi lähteä mihinkään.

Kyllä tää tästä. Pitää vaan oppia elämään taas normaalia elämää. Olen nyt lähihoitaja opiskelija, en lentoemäntä. Joudun elämään opintotuella ja sillä palkalla, mitä viikonloppuisin saan, kun teen keikkahommia. En pääse enää noin vaan shoppailemaan tax-freehen (mikä on kyllä rahojen kannalta helpotus). En enää saa hymyillä ystävällisesti matkustajille ja olla kohtelias. Nyt vaan kuljen yhtenä massana kaduilla ja koulun käytävillä.

Onneksi sentään tässä harmaassa maailmassa, jolta elämäni tällähetkellä näyttää, on yksi valopilkku: rakkaani. Juuri, kun olin luovuttanut etsimisen ja tyytynyt kohtaloon olla yksin, hän hyppäsi elämääni. En voisi olla onnellisempi, kun olen hänen kanssaan. Tietenkin kaikkien epäonnistuneiden suhteiden jälkeen hieman pelottaa, että uskallanko rakastaa täysillä, mutta ehkä ajan kanssa opin luottamaan, ettei hän lähde pois. Olen unohtanut hetkessä elämisen ja mietin liikaa tulevaa... Olenkohan tulossa vanhaksi? Olen rauhoittunut, enkä vaan elä elämääni täysillä. Olen oppinut pysähtymään ja miettimään, ennenkuin toimin. Pelottavaa...

Silti syysmasennus alkaa hiipimään selän taakse.... Ehkä se ei silti ole vakavaa. En vaan ole tottunut pimeyteen.

All around me are familiar faces
Worn out places, Worn out faces
Bright and early for the daily races
Going nowhere, Going nowhere
Their tears are filling up their glasses
No expression, No expression
Hide my head I want to drown my sorrows
No tomorrow, No tomorrow

And I find it kind of funny, I find it kind of sad
The dreams in which i'm dying, Are the best i've ever had
I find it hard to tell you, I find it hard to take
When people running in circles its a very very
Mad World, Mad World

Children waiting for the day they feel good
Happy Birthday, Happy Birthday
And they feel the way that every child should
Sit and listen, Sit and listen
Went to school and I was very nervous
No one knew me, No one knew me
Hello teacher tell me whats my lesson
Look right through me, Look right through me

And I find it kind of funny, I find it kind of sad
The dreams in which i'm dying, Are the best i've ever had
I find it hard to tell you, I find it hard to take
When people running in circles its a very very
Mad World, Mad World

Enlargen your world

Mad World

Gary Jules - Mad World