Nemi tietää

Ja sitten: 45 ikävuoteen saakka elämä on valmiiksi määritelty - ei tarvita ketään sanomaan mitä pitäisi tehdä, sillä tiedät sen jo: pitää saada hyviä numeroita koulussa, hankkia hyvä palkkainen työ, tavata se oikea ja saada lapsia. Ja tämä tekee sinut onnelliseksi. Ehkä nämä asiat eivät teekään sinua onnelliseksi - mutta suoritat ne kaikesta huolimatta, jotta muut luulisivat sinun olevan onnellinen. Elämysmatkailun edelle menevät uuden ruokapöydän ja keittiön verhojen ostaminen, ja tyhjyys vain kasvaa...

Yhtenä päivänä sitten heräät ja huomaat elämäsi rajallisuuden ja että jokainen minuutti on arvokas. Alat matkustella, vietät aikaa ystäviesi kanssa, tartut vihdoin tilaisuuksiin joihin et ennen rohjennut tarttua ja mahdollisuuksiin joilla rikastaa elämääsi - ja vihdoin uskallat todella elää.

...kunnes maailma potkii takaraivoosi ja selittelee, että se mitä koet on täysin normaalia, olet yhä kuten muutkin ja se on vain tavallinen reaktio silloin, kun tulee tietoiseksi omasta kuolevaisuudestaan. Se menee pian ohi. Ja näin keinahtelet takaisin unettomaan uneen. Ja sitten on liian myöhäistä.

-Nemi-

Ja juuri näinhän se on, turha edes kapinoida vastaan.

Muistoja...

Kävin tänään kehittämässä filmejä ja ilokseni huomasin, että kahdessa niistä oli kuvia Irlannista. Iski hieman haikeus. Vielä kun juttelin juuri kaverin kanssa puhelimessa ja muistelimme aikoja sieltä, niin totesin, että osa sydämestäni jäi sinne. Mutta sitten asiaa mietittyäni totesin, että sydämeni on suurimmaksi osaksi muistoilla. Tietenkin rakastan myös maata, mutta jos palaisin sinne, ei se olisi enää sama asia.

Tietenkin jotkut asiat varmaan olisivat ennallaan: sama porukka samassa baarissa ja varmaan sama Lordin biisi alkaisi heti soimaan, kun astuisin sisään. Asia, mikä ärsytti silloin niin paljon, naurattaa nyt.

Ehkä kävisin kerran viikossa Limerickissä Wicked Chickenissä istumassa Limerickin kavereiden kanssa ja laulaisimme Roryn kanssa kovaa The Killersien Mr.Brightside:a. Joisimme olutta niistä hauskan mallisista tuopeista, mitä on vain wikissä ja loppuillasta pähkäilisimme kotiin pääsyä. Joskus ryhtyisimme taas teinimeininkiin ja menisimme Trinity Roomiin bilettämään. Saisin taas houkutella ja maanitella kavereita tanssimaan.

Rauhallisina iltoina ajaisin Murrayn luokse katsomaan leffoja ja wrestilingiä. Juttelisimme henkeviä ja suunnittelisimme, mitä tulevaisuus tuo eteemme. Koittaisin saada Murraytä kääntämään ajatuksensa ranskan muukalaislegioonasta johonkin turvallisempaan vaihtoehtoon. Tietenkin asiasta tulisi taas kiista, joka päättyisi siihen, että on pakko keksiä muuta puhuttavaa, kun kumpikaan ei anna periksi.

Joskus kuulisin hyvän juorun ja soittaisin heti Audreylle asiasta. Audrey päivittelisi suhdettaan kapteenin kanssa ja muistuttaisin, että juuri Auderyhän Ryanairin ensimmäisellä viikollani varoitti kapteeneista.

Muistoja on niin paljon ja tulen kantamaan ne aina sydämessäni. Tietenkin menen heti, kun mahdollista vierailemaan Irlantiin ja moikkaamaan kavereita, mutta sekin jännittää. Mitä, jos asiat eivät olekaan niinkuin haluaisin? Entistä ei saa enää takaisin ja suurin osa ystävistäni ovat jo poistuneet maasta.

Sitäpaitsi minun on aika aloittaa uusi elämä suomessa. Lentäminen saa nyt hetkeksi jäädä. Koitan löytää jotain saman tyylistä työtä maasta. En sitten tiedä, kuinka hulluksi tulen, kun en pääse ilmaan, mutta sen näkee sitten. En voi aina pakoilla elämää ilmaan, vaikka kuinka helppoa se onkaan. Nyt on alettava oppia uudestaan elämään myös jalat maassa.

O Fortuna, velut luna

Turn around
And smell what you don't see
Close your eyes
It's so clear

Here's the mirror
Behind there is a screen
And both ways you can get in

Don't think twice before you listen to your heart
Follow the trace for a new start

What you need
And everything you feel
Is just a question of the deal

In the eye of storm you'll see a lonely dove
The experience of survival is the key
To the gravity of love

O Fortuna, velut luna

The path of excess leads to the Tower of Wisdom
The path of excess leads to the Tower of Wisdom

Try to think about it
That's the chance to live your life and discover
What it isIt's the gravity of love

O Fortuna, velut luna

Look around just people
Can you hear their voice?
Find the one who'll guide you
To the limits of your choice

But if you're in the eye of storm
Just think of the lonely dove
The experience of survival is the key
To the gravity of love

O Fortuna, velut luna

Enigma- Gravity of Love

Onnellinen

Nyt onnellinen olo... Pitäis olla nukkumassa, mutta ei malta. Huomiseen liian pitkä aika. Huomisilta tuntuu ikuisuudelta, vielä lentokin välissä... Mutta nyt hysh. Joskus enemmän. Nyt maailma hymyilee liikaa.

Väsy

Mitä järkeä on mennä ruokapalkalla töihin johonkin neljän päivän tietokone-tapahtumaan? Ja vielä tehdä lentoja samalla öisin? Emt... Mutta nautin joka hetkestä.

Eli Assemblyillä siis oltiin infocrewssä, koittaen edes esittää viisasta. Nyt vaan sellainen olo, että aivot tais jäädä sinne meidän narikkaan, no saahan ne ens vuonna sit takas. Oli aivan mahtavaa taas tutustua uusiin ihmisiin, toivottavasti ensi vuonna ollaan samalla porukalla. Pitää vaan huomenna skarpata töissä, assyt veti mut niin piippuun, etten jaksanut sitten oikein olla aktiivinen lennoilla.

Nyt sitten vuosi aikaa väntää grafiikka-kompoa, sellaisen uhkasin ensi vuodeksi tehdä. Saa nähdä, mitä saan aikaiseksi, pitää hieman verestää taitoja, kun ei ole grafiikkaa melkein vuoteen tullut tehtyä.

Aloin miettimään, missäköhän olen vuoden kuluttua ja mitä teen. Elämäni on niin hektistä, ettei koskaan tiedä, mitä tapahtuu... Enemmänkin mietityttää missä olen kuin että mitä teen. Toivoisin olevani suomessa, sillä vieläkään ei reissuun lähteminen nappaa, mutta itseni tuntien ja peläten, epäilen asiaa.

Pahoittelen tekstin pomppimista,aivot ei oikeasti saa tällä hetkellä mitään aikaiseksi. Täytyneepi odottaa hetki, ennenkuin edes alan suunnittelemaan mitään grafiikkaa.